Sivut

17.6.2014

aina saa haluta

Kuvat ovat viikonloppuna pitämästämme 50- luvun viikonlopusta. Ajelimme tuolla sinisellä autolla ympäri mänttää vilppulaa ja ruovettä ja käytiin kesän ensimmäisissä lavatansseissa! Meillä oli ihanat puvut ja kampaukset ja meikit ja fiilis ja porukka ja olen niin onnellinen näistä kuvista!

Olen haaveilija, se on oikeastaan huono asia. Tai ainakin jotkut viisaat sanovat että pitäisi elää hetkessä, minä elän niitä tulevia aina kun saan siihen tilaisuuden. Elän tulevaisuuden haavekuvissani ja kaipaan niihin kuumeisesti. Mitä minä sitten haluan, ihan kaiken ja sehän tässä nyt paineita nostaakin. Viime aikoina olen halunnut koiraa, minulla on ollut koirakuume tai oikeastaan se on vähättelyä, on ollut roihuavana kaipuuna tuntuva koiran tarve. Ihmisellä on oltava läheisyydessään koira oman ehyytensä mahdollistamiseksi. Koiran lisäksi haluan kuumeisesti sitä koulupaikkaa jonka varmistumista täytyisi jaksaa odottaa vielä pari viikkoa. Haluan niin kovasti että epätietoisuus tuskastuttaa ja olen koittanut sysätä koko asiaa mielestäni. Ja viimeisenä ja pitkäaikaisempana haluan kodin, en vain haaveratulaa vaan myös haavemajan sellaisen väliaikaisen pienen pesän minulle ja koiralleni.

Äidillä oli tapana sanoa meille lapsille aina kun me jotain haluttiin että, aina saa haluta, haluuminen on halpaa. Minusta se oli ihanasti sanottu kun sen olin ensikertaa oikein ymmärtänyt. Se tarkoitti että saa haaveilla ja haluta eikä siitä ole mitään haittaa, aina saa haluta, ihan mitä tahansa! Eikä se vaadi rahaa ja kun kauan jotain haluaa niinkuin minä olen halunnut omaa ihanaa haave ratulaani se muuttuu todeksi mielessäni, minulla on se jo , haluan sitä edelleen mutta minusta myös tuntuu että se on tulevaisuuteni sillä olen menossa sitä kohti, sitähän minä haluan joten minne muuallekaan menisin.

 Yksi asia on kyllä jäänyt italiasta ehkä vähän päälle. Siellä ollessani nimittäin päätin etten halua miestä mistään muualta kuin suomesta sillä kotini tuli siellä minulle niin tärkeäksi etten halunnut jäädä kahden maan välille loukkuun. Nyt ajatuksia pitäisi muuttaa, pitäisi opetella haluamaan sitä miestäkin mutta se tuntuu hankalammalta kuin koira koulu ja asunto, se tuntuu siltä että en voi haluta ihmistä jota en ole tavannut. Niimpä haluan tavata mahdollisimman paljon ihmisiä, opetella kuvittelemaan elämäni ensi syksystä lähtien. Haluan ihan kaiken! Ajatella miten elämäni on muuttumassa niin radikaalisti vain kolmen kuukauden sisällä, sillä minä olen päättänyt haluta niin pitkään kuin se on mahdollista enkä päästä epävarmuutta mieleeni!


7.6.2014

mummoilua



Mummottaa pitkästä aikaa. Kirjonta neula viuhaa ja tee kupit tyhjenevät. Kävin testaamassa uuden vohvelikahvilan jossa oli oiken tyyliset kalusteet mutta väärän tyylinen emäntä. Vohvelissa kuitenkin kauniit reunat ja maut. Huoli hiipi mieleen kun pääsykokeista päästiin ja keskittyminen siirtyi kesään, sehän on melkein ohi! Tai se ei koskaan ehdi alkaakaan! Se on Suomessa niin lyhyt ja kun sen täyttää toiminnalla se muuttuu syksyllä vain sakeaksi muistoksi päivistä täynnnä tekemistä ja menoa. Eilen en pakannut ollakseni heinäkuuhun saakka reissussa, mutta niin taisi kuitenkin sitten käydä.

On maantien varressa tyttö, kyltti ojossa peukku pystyssä, ja kyltissä teksti: teidän mökille!

26.5.2014

I love TRE


Rakas tampere! Rakkaat vuolaana virtaavat vedet, Rakkaat punatiilet ja tornitalot. Rakkaat mukulakivikadut ja hymyilevät siniset bussit. Ihana Tampere ja elämä, kaikki on ihanaa paitsi ikävä...

En nukkunut viime yönä paljoa, heräilin miettimään outoja uusia tuntemuksia. Tuntematon tukala tunne valtaa minut kun en vartioi itseäni. Kierin kuumissani sängynpohjalla ja mietin, kunnes aamuyöstä oivalsin mitä se voisi olla! Uuden laista ikävää, tunne jota en tunnistanut koska se on erilainen kuin toiset ikävän olomuodot. Luulin että en ikävöi perhettä vielä sillä en ajattele heitä useinkaan mutta kun he tulevat mieleen tuntuu se tukalalta ja vaikealta, syylliseltä jopa. Luulen että se on sellaista ikävää joka syntyy kun repäistään irti kuin laastari, kerrasta poikki, irti tärkeistä ihmisitä. Sellaisistakin joiden tärkeyttä ei aikaisemmin ollut huomannut. Ymmärrys ikävän syistä helpottaa oloani, otin yhteyttä perheeseen ajattelin heitä lämmöllä.

 Mutta tamperetta minä rakastan enkä haluaisi takaisin vanhaan vaikka elämäni olikin niin kovin ihanaa ja suloista. Posti toi tänään kutsun tulevaisuudelta ja aijon vastata siihen kirkkain silmin ja avoimin mielin, olen valmis kaikelle uudelle! Kaikki on ihanaa ja tampere on kesäpuvussaan lumoavan kaunis.

 Miisku on ottanut nämä kuvat kuvaamaan rakkautta ja kesäfiilistä, näistä tuli kivoja!