Sivut

22.7.2014

pohjan kautta maailmaan


Kaikki ei mennyt niinkuin luulin, ei niinkuin odotin muttei aivan niinkuin pelkäsinkään. Vastassani oleva voima löi minut pohjalle, murskasi pieniksi paloiksi ja jätti sitten tyhjään taloon itkemään. Toivottomuus tuli minulle silloin tutuksi. Pimeä jossa ei näe tietä ulos, kaikki ovet suljettuina ja kaikki tahto imettynä kuiviin. Ja niin minä lähdin kävelemään, murtuneena ja tyhjänä, aivan eksyksissä ja aivan yksin. Tuntui ettei kukaan voi auttaa, ettei mitään ollut tehtävistä, tuntui kuin minua ei olisi ollut olemassa sen jälkeen mitä paha ja voimakas vastus oli saanut minut itsestäni uskomaan. Ja silloin minä kohotin kasvoni taivaalle ja pyysin hiljaa apua, ja sitten kovempaa, ja sitten vielä uusien kyynelten täyttäessä silmät. Jumala auta minua nyt kun kukaan muu ei siihen enää pysty, sitä minä pyysin, sitä, sekä uutta suuntaa ja voimaa...
 Kaikki ei käynyt niinkuin luulin mutta myönnettäköön luojan suunnitelman toimineen moitteettomasti, aluksi tuli uusi alku, hauras ja epävarma mutta tärkeä ja kiihkeästi odotettu, se sai ajatukset johonkin uuteen mahdollisuuteen, se avasi yhden suljetuista ovista. Sitten tulivat viestit ympäriltäni kuin palaset sillan rakentamiseen, sillan vanhan yli uuteen. Keräsin voimaa, sitä tuntui tulevan uudesta alusta ja raoillaan olevista ovista, näkyi jo muutakin kuin pimeyttä. Sitten tuli se viimeisin, jonka odotin taas kaatavan vaivalla rakennetut itsetunnon palaset, johon luulin tarvitsevani voimaa mutta ei käynyt niinkuin luulin. Tulikin työntö selkeään suuntaan, siihen samaan mihin kaikki aikaisempi oli hennosti viitannut, tulivat sanat jotka yllättivät mutta eivät satuttaneet. Sanat jotka saivat sillan viimeisetkin palaset paikoilleen ja uuden oven auki, ja sitten tuli työntö... vahva ja vaativa, peruuttamaton sysäys jonka ansiosta nyt voin sanoa olevani pian vapaa...

Joka ikinen asia tulee olemaan uutta, joka ikinen tilanne tulee olemaan ensimäinen kaltaisensa, mutta en pelkää, tiedän selviäväni. Minut on tänään laskettu vapaaksi ja se mitä edessäni nyt näkyy ei ole pimeää vaan uutta toivoa ja jännittäviä alkuja, vaalin niitä ja etenen. Tuntuu että pyytäessäni apua pimeyteen luovutin myös ohjat kokeneemmalle kuljettajalle ja nyt olen matkustaja omassa elämässäni.

Tänään olen vapaa.

17.6.2014

aina saa haluta

Kuvat ovat viikonloppuna pitämästämme 50- luvun viikonlopusta. Ajelimme tuolla sinisellä autolla ympäri mänttää vilppulaa ja ruovettä ja käytiin kesän ensimmäisissä lavatansseissa! Meillä oli ihanat puvut ja kampaukset ja meikit ja fiilis ja porukka ja olen niin onnellinen näistä kuvista!

Olen haaveilija, se on oikeastaan huono asia. Tai ainakin jotkut viisaat sanovat että pitäisi elää hetkessä, minä elän niitä tulevia aina kun saan siihen tilaisuuden. Elän tulevaisuuden haavekuvissani ja kaipaan niihin kuumeisesti. Mitä minä sitten haluan, ihan kaiken ja sehän tässä nyt paineita nostaakin. Viime aikoina olen halunnut koiraa, minulla on ollut koirakuume tai oikeastaan se on vähättelyä, on ollut roihuavana kaipuuna tuntuva koiran tarve. Ihmisellä on oltava läheisyydessään koira oman ehyytensä mahdollistamiseksi. Koiran lisäksi haluan kuumeisesti sitä koulupaikkaa jonka varmistumista täytyisi jaksaa odottaa vielä pari viikkoa. Haluan niin kovasti että epätietoisuus tuskastuttaa ja olen koittanut sysätä koko asiaa mielestäni. Ja viimeisenä ja pitkäaikaisempana haluan kodin, en vain haaveratulaa vaan myös haavemajan sellaisen väliaikaisen pienen pesän minulle ja koiralleni.

Äidillä oli tapana sanoa meille lapsille aina kun me jotain haluttiin että, aina saa haluta, haluuminen on halpaa. Minusta se oli ihanasti sanottu kun sen olin ensikertaa oikein ymmärtänyt. Se tarkoitti että saa haaveilla ja haluta eikä siitä ole mitään haittaa, aina saa haluta, ihan mitä tahansa! Eikä se vaadi rahaa ja kun kauan jotain haluaa niinkuin minä olen halunnut omaa ihanaa haave ratulaani se muuttuu todeksi mielessäni, minulla on se jo , haluan sitä edelleen mutta minusta myös tuntuu että se on tulevaisuuteni sillä olen menossa sitä kohti, sitähän minä haluan joten minne muuallekaan menisin.

 Yksi asia on kyllä jäänyt italiasta ehkä vähän päälle. Siellä ollessani nimittäin päätin etten halua miestä mistään muualta kuin suomesta sillä kotini tuli siellä minulle niin tärkeäksi etten halunnut jäädä kahden maan välille loukkuun. Nyt ajatuksia pitäisi muuttaa, pitäisi opetella haluamaan sitä miestäkin mutta se tuntuu hankalammalta kuin koira koulu ja asunto, se tuntuu siltä että en voi haluta ihmistä jota en ole tavannut. Niimpä haluan tavata mahdollisimman paljon ihmisiä, opetella kuvittelemaan elämäni ensi syksystä lähtien. Haluan ihan kaiken! Ajatella miten elämäni on muuttumassa niin radikaalisti vain kolmen kuukauden sisällä, sillä minä olen päättänyt haluta niin pitkään kuin se on mahdollista enkä päästä epävarmuutta mieleeni!


7.6.2014

mummoilua



Mummottaa pitkästä aikaa. Kirjonta neula viuhaa ja tee kupit tyhjenevät. Kävin testaamassa uuden vohvelikahvilan jossa oli oiken tyyliset kalusteet mutta väärän tyylinen emäntä. Vohvelissa kuitenkin kauniit reunat ja maut. Huoli hiipi mieleen kun pääsykokeista päästiin ja keskittyminen siirtyi kesään, sehän on melkein ohi! Tai se ei koskaan ehdi alkaakaan! Se on Suomessa niin lyhyt ja kun sen täyttää toiminnalla se muuttuu syksyllä vain sakeaksi muistoksi päivistä täynnnä tekemistä ja menoa. Eilen en pakannut ollakseni heinäkuuhun saakka reissussa, mutta niin taisi kuitenkin sitten käydä.

On maantien varressa tyttö, kyltti ojossa peukku pystyssä, ja kyltissä teksti: teidän mökille!